Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Lapsuudesta muistan mummon peilipiironginLaatikoita siinä varmaan sata ainakinJokaisessa jotain ihmeellistä, ihanaaMekko

Veljeni oot nuori ja vapaa kuin virtaava vesiSun rantatöyrään luokse lensi

On niin kylmä palelee, silti haluun tietääMiksi lähdit etkä sanonut sanaakaanNäin

taas lapsi olla saan yönä satoi lunta, aamu sarastaaKoko

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi

Liian paljon, liian hyvääLiian nopeaa kanssas kokea saanTää on huumaa, sen

Toivotko koskaan että valo kesienEi syksyn myötä häipyis poisToivotko koskaan että

päivä olin surullinen ja rahatonOlin saanut potkut töistä kun

lapsi sä kun tähän maailmaanJa aurinko sua häikäiseeOn nähtävää, paljon

On pohjoisessa päivä yksinäinenAutioitui aikaa karu maaVie mökkiin polku iljakas ja

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaaNyt kuuluu keijujen äänetHe tanssivat taas koko yön

Jouluyö, juhlayöPäättynyt kaik on työKaks vain valveil on puolisoaLapsen herttaisen nukkuessaSeimikätkyessäänSeimikätkyessäänJouluyö,

Sinä oot usein vieras muiden joukossaSinä oot vähän sekaisin toivoa ja

Missä kuohuu tyrskyt veenSiellä vuo tuo, virtaa muistojenUinu kultain turvas ainJa

Juopuvia, riehakkaita juhlatuulellaPetettyjä, leikkiviä toisen tunteillaBaari täynnä ihmisiä löytää toisensaOnnenpyörä pyörii,

Tyttö harjaa otsatukkaaPoika välttää oikeuttaYhtä matkaa samaa puoltaÄiti kantaa suurta huoltaPoika

on tunti ja kahdeksan päivää kun suhteemme lopetitMiltä salama

Niin tyhjä taas kun olet poissa tää talo onMe ovi haassa