Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaanEnnen kuin loppuun iltasadun saanMä istun

On aamuJa kaupunki vielä uinuuKuu jossain mailleen painuuYön usva hiljaa leijuu

Tunne sisälläni heitteleeEikä se aina löydä väylää oikeaaMieli menneisyyttä peitteleeTahtoen jotain

Siihen valtakuntaanMä jo melkein kiinni jäinMitä halunnut et koskaan jättääEt kaikki

Niin hauras on elämän aamujen siltaMurtunein haavein sitä kannatellaanOllaan hiljaa jottei

Me näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan särkyneiden

näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan

On kaikki pois lähteneetJättäneet yöhön yksin kulkijanOn kaikki lähteneet enää yksin

On pohjoisessa päivä yksinäinenAutioitui aikaa karu maaVie mökkiin polku iljakas ja

Olen saanut paljon paljon enemmänKuin moni toinen saanut on, sen ymmärränKiitollinen

Sinä oot usein vieras muiden joukossaSinä oot vähän sekaisin toivoa ja

Tää on tavallinen talo 50-luvultaJossa ruoka tuoksuu kotioveltaEteisessä kengät kolmen kokoisetMutta

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

Minne menee taivaan pilvet nuoJa minne aurinko laskeutuuMinne menee päiväksi tähdet

Juopuvia, riehakkaita juhlatuulellaPetettyjä, leikkiviä toisen tunteillaBaari täynnä ihmisiä löytää toisensaOnnenpyörä pyörii,

Nyt kerron mä sulle lapseniMiten kaunis on taivaan enkeliOn kutrinsa välkkyvän

Joskus tuntuu ettei sanottavaa olekaanJa nekin harvat sanat toisillemme huudetaanMut en

Joka ilta kun lamppu sammuuJa saapuu oikea yöNiin nukkumatti nouseeJa ovehen

muista miten kauan oon halunnu vaietaJa kattoo ohi mun

on kuulas sen kuulla kuinka sielunsointu soiOn se sointu