Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Katselin kun astelit tien päähänLaskit laukun seisoit siinä vaanRiisuit jaloistasi pölyttyneet

Kai muistat senKun ensi kerran kohtasin sunKaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiinSuurin

Kuinka pitkään olen koettanut sutPois mielestäin karistaaOlen yrittänyt elää kuin eiKoskaan

päällä vuonna on valkea jouluLumiukkoja pihalla onNokisilmät niil on

Palat pienet nuo, edessäni näänJoita paikoilleen en saanut milloinkaanSen jo tiedän

Taivahalla tummana tuulet käyMinä vaan en taivu koskaanHiljaa sydämeni sulle soiSinua

Latvoissa puiden pohjantuuliTanssien todisti rakkauttaanVaahteranlehti sen huminan kuuliHavisten odotti kohtaloaanLävitse kaupungin

Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saaEi anna armoa hetkeksikäänSe viiltää

Lakeuden laidallaNuori tyttö, valo kasvoillaanTakin liepeet lepattaen tuulessaVaikka taivaanrannan ja sen

Revitään haavat auki ja jutellaanMuuten tästä ei mitään tuuSurujen siltaan meidän

Harhateiltä, jotain haettiinSuojaa antamaan, sieluun palavaanToisiamme, kun me paettiinKaipuu johti vaan

näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan

keittiössä eri puolilla pöytääKaksi itseppäistä soturiiPienii piikkejä, hei varo

Kun veden peili pinnalta murtuuJa ilman suojaa oonNiin lasiseinät sisälläin huojuu

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

lapsi sä kun tähän maailmaanJa aurinko sua häikäiseeOn nähtävää, paljon

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaaNyt kuuluu keijujen äänetHe tanssivat taas koko yön

mitä kuuluuPitkäst aikaa tuntuu silt et jotain puuttuuSä oot

Vanhan sillan luona taasPoika rinnan tyttö lastaVirran tahtoo ylittääKoskeen kuohuvaanHe varoo