Aamu valkeneeValaisee jo eteisenTämän ahtaan pikku kaksionTai kotihan se onYhteinenMakuuhuoneen ovee

Jos olisin mun miesOlisin valkoista tilkkutäkissäArvoituksia arkipäivissäVieras ja tuttu yhtä samassaJos

Kuuntele vieras, kun loitsuni helääLintujen laulussa taikani kuuletEn ilman rakkautta tahtoisi

Taivahalla tummana tuulet käyMinä vaan en taivu koskaanHiljaa sydämeni sulle soiSinua

Siihen valtakuntaanMä jo melkein kiinni jäinMitä halunnut et koskaan jättääEt kaikki

sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi

Toivotko koskaan että valo kesienEi syksyn myötä häipyis poisToivotko koskaan että

Morsian laittaa päähänsä seppeleenMut ei seppeleet kauniiksi teeVaan hymy kasvoillansaKun joku

On kuolevaisuuttansa sietää vaikee ihmisenKuin hullu silti tahtois tietää hetken viimeisenVaik

tuntuu sadulta, kun höyhensadettaNuo taivaan lumipilvet pudottaaAika pimeä kauas

Meil on toistemme voimaaJa nuoruus, joka haastaaKaks huoletontaEtsii elämää ja onneaanSyli

Äiti lasta tuudittaaLasta tuntureidenPäivä taakse kaikkoaaYlhäin tähtivöidenVaikka kylmä hallayöToivot usein maahan

Minne menee taivaan pilvet nuoJa minne aurinko laskeutuuMinne menee päiväksi tähdet

rakkaitani kosketus valon syöAnnan tunteen johdattaaTule kiireesti jouluyöSitä mieli

Vanhan sillan luona taasPoika rinnan tyttö lastaVirran tahtoo ylittääKoskeen kuohuvaanHe varoo

Joskus tuntuu ettei sanottavaa olekaanJa nekin harvat sanat toisillemme huudetaanMut en

Ja niin joulu joutui jo taas PohjolaanJoulu joutui jo rintoihinkinJa kuuset

Nuo kasvot, jotka sulaa menneisyyteenKaikki nimet kyllä muistanNe jotka jättäneet on

Niin tyhjä taas kun olet poissa tää talo onMe ovi haassa

iltana lausuttais ei sanaakaanYhtenä iltana ois lupa kosketta vaanKoskettaa