On ilta taasJa mä yksin kävelenTämän puiston halki kerran kuljettiinHaaveita vainEihän

Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saaEi anna armoa hetkeksikäänSe viiltää

Istun ja odotan vaanTaas ikkunan luona iltahämärääKatulamppujen säde vaarallinenNiin helposti hauraat

Maailma on kaunisMaailma on suuriMaailma on vasta herännytSyy on sinun juuriSinä

Kaipaatko jonnekinJonnekin missä joku odottaaSäästätkö sun rakkauttaEttä voisit joskus rakastaaEntä jos

Sä sanoit kyllä tietäväsiMiltä minusta tuntuu nytOn suakin kolhinut elämäsiJa muistat

Tunne sisälläni heitteleeEikä se aina löydä väylää oikeaaMieli menneisyyttä peitteleeTahtoen jotain

Me näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan särkyneiden

Hei mummo mitä kuuluu sinne teilleMe lomalla taas tullaan pohjoiseenOn pohjoisessa

Toivotko koskaan että valo kesienEi syksyn myötä häipyis poisToivotko koskaan että

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

Morsian laittaa päähänsä seppeleenMut ei seppeleet kauniiksi teeVaan hymy kasvoillansaKun joku

On kuolevaisuuttansa sietää vaikee ihmisenKuin hullu silti tahtois tietää hetken viimeisenVaik

Hiljaa leijaa maahan hiutaleetKimmeltäen matkallaanHiljaa loistaa valot kynttilöidenNe luovat joulun tunnelmaaKuiskata

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

Mietin mitä kaikkee sun elämään kuuluu nytMitä tänään teet, minkä leffan

Mä katsoin yhtä kuvaaMonta lapsuuteni iltaaSiinä kaksi pientä lastaKulki vaarallista siltaaHeitä

mutkainen, kengät tuntee senAskel askeleelta mut ne rantaan johdattaaKirkas

Nuo kasvot, jotka sulaa menneisyyteenKaikki nimet kyllä muistanNe jotka jättäneet on