On ilta taasJa mä yksin kävelenTämän puiston halki kerran kuljettiinHaaveita vainEihän

Mul on tapana ylös pistää kokemukset vaikeatPettymykset ja eron hetket haikeatMul

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Korjaat romahtaneet sillatLiimaat polveen laastarinKaikki uppoavat laivatOhjaat kotiin takaisinEi vahvimmastakaanOo maailmaa

Ohi vuodet pyyhkäiseeNe ei tänne majaa teeTänään niihin muistoja voit kiinnittääJos

Siivet meitä kantoiLentoon korkealleSokeana kun me taivaan kantta hipaistiinLeijailtiin unelmiinSydän sua

usein vielä muistelenMä jouluja lapsuudenNe elän yhä uudelleenMä kaikkine

Kaupungin kahvilat jo pyyhkii pöytiäänSun silmiin hukun enkä pääse lähtemäänJa tiedäthän

Et viereeni voi tullaVaikka tahtoisin mä niinKatson linnunrataa yksinSiellä lennän iltaisinIkuiseen

Liian paljon, liian hyvääLiian nopeaa kanssas kokea saanTää on huumaa, sen

hiljaa vaanTulen liekkiin katsotaanKynttilät leikkivätNiin kuin sydän kaikki

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

päivä olin surullinen ja rahatonOlin saanut potkut töistä kun

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Aaton hämyiseen iltaanHiutaleet leijuu kuin arkaillenOn silloin liikkeellä monta kulkijaaJa suuntana

Sinä oot usein vieras muiden joukossaSinä oot vähän sekaisin toivoa ja

Kun maas on hanki ja järvet jäässäJa silmä sammunut auringonKun pääsky

Mary, did you know that your baby boyWould one day walk

on rikki mutta silti mä oon riittäväMä oon hauras mutta

Näytän sulle ihmeet maailmanJa koitan kertoo väärän oikeestaKertaan säännöt ja toivon