vaeltaa tänne maailmaltaTaas matka sydämeenOn täällä paikallansaPien kehto ihmisenKun

joulu kultainen vanhain perinteiden saapuu talven hämäräänHyvän tahdon odotuksen

Lapsuudesta muistan mummon peilipiironginLaatikoita siinä varmaan sata ainakinJokaisessa jotain ihmeellistä, ihanaaMekko

Mul on tapana ylös pistää kokemukset vaikeatPettymykset ja eron hetket haikeatMul

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Sä sanoit kyllä tietäväsiMiltä minusta tuntuu nytOn suakin kolhinut elämäsiJa muistat

Mitä mietitKysyn hiljaa kun et unta saaAamu nousee vastaan juhlijaaSinä annatSydämesi,

Siivet meitä kantoiLentoon korkealleSokeana kun me taivaan kantta hipaistiinLeijailtiin unelmiinSydän sua

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi

lapsi sä kun tähän maailmaanJa aurinko sua häikäiseeOn nähtävää, paljon

Hiljaa leijaa maahan hiutaleetKimmeltäen matkallaanHiljaa loistaa valot kynttilöidenNe luovat joulun tunnelmaaKuiskata

ja pahalla, joskus silkkihansikkainSydäntäni kosketettu onRakkaudella aidolla silitelty sieluainMut

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

Missä kuohuu tyrskyt veenSiellä vuo tuo, virtaa muistojenUinu kultain turvas ainJa

Vanhan sillan luona taasPoika rinnan tyttö lastaVirran tahtoo ylittääKoskeen kuohuvaanHe varoo

Ja niin joulu joutui jo taas PohjolaanJoulu joutui jo rintoihinkinJa kuuset

AnttiTää valssi on tanssittu ennenkinOn luvattu taivaalta tähdetMutta ennenkuin ruusut on

muista miten kauan oon halunnu vaietaJa kattoo ohi mun