Katselin kun astelit tien päähänLaskit laukun seisoit siinä vaanRiisuit jaloistasi pölyttyneet

Palat pienet nuo, edessäni näänJoita paikoilleen en saanut milloinkaanSen jo tiedän

Kaikki turhat kyyneleet ehkä loppuu jo sultakinKai ne loppuivat raskaaseen suruunJonka

Taivahalla tummana tuulet käyMinä vaan en taivu koskaanHiljaa sydämeni sulle soiSinua

Mul on tapana ylös pistää kokemukset vaikeatPettymykset ja eron hetket haikeatMul

Veljeni oot nuori ja vapaa kuin virtaava vesiSun rantatöyrään luokse lensi

Tunne sisälläni heitteleeEikä se aina löydä väylää oikeaaMieli menneisyyttä peitteleeTahtoen jotain

Revitään haavat auki ja jutellaanMuuten tästä ei mitään tuuSurujen siltaan meidän

Nää kolkot huoneet täynnä muistoja onKulu sanat ei seiniltä poisEn tiennyt

Liian paljon, liian hyvääLiian nopeaa kanssas kokea saanTää on huumaa, sen

Kun veden peili pinnalta murtuuJa ilman suojaa oonNiin lasiseinät sisälläin huojuu

lapsi sä kun tähän maailmaanJa aurinko sua häikäiseeOn nähtävää, paljon

On kuolevaisuuttansa sietää vaikee ihmisenKuin hullu silti tahtois tietää hetken viimeisenVaik

Aaton hämyiseen iltaanHiutaleet leijuu kuin arkaillenOn silloin liikkeellä monta kulkijaaJa suuntana

Kun maas on hanki ja järvet jäässäJa silmä sammunut auringonKun pääsky

Ei sellaisena yönä uni saanut nukuksiinPaahdettuja pähkinöitä taskunpohjiin sullottiinHengitysten huuruun helmet

Äiti lasta tuudittaaLasta tuntureidenPäivä taakse kaikkoaaYlhäin tähtivöidenVaikka kylmä hallayöToivot usein maahan

Minne menee taivaan pilvet nuoJa minne aurinko laskeutuuMinne menee päiväksi tähdet

Nyt kerron mä sulle lapseniMiten kaunis on taivaan enkeliOn kutrinsa välkkyvän

yö taas koittaa, salit hiljeneeMiksi ilta päättyi hieman outoon