Kuinka voi rikkoa mitään sellaistaMitä ei olemmassa ole enää pitkään aikaan

Istun ja odotan vaanTaas ikkunan luona iltahämärääKatulamppujen säde vaarallinenNiin helposti hauraat

Kaipaatko jonnekinJonnekin missä joku odottaaSäästätkö sun rakkauttaEttä voisit joskus rakastaaEntä jos

Kaupungin kahvilat jo pyyhkii pöytiäänSun silmiin hukun enkä pääse lähtemäänJa tiedäthän

Liian paljon, liian hyvääLiian nopeaa kanssas kokea saanTää on huumaa, sen

näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan

keittiössä eri puolilla pöytääKaksi itseppäistä soturiiPienii piikkejä, hei varo

Morsian laittaa päähänsä seppeleenMut ei seppeleet kauniiksi teeVaan hymy kasvoillansaKun joku

On kuolevaisuuttansa sietää vaikee ihmisenKuin hullu silti tahtois tietää hetken viimeisenVaik

Hiljaa leijaa maahan hiutaleetKimmeltäen matkallaanHiljaa loistaa valot kynttilöidenNe luovat joulun tunnelmaaKuiskata

Tää on tavallinen talo 50-luvultaJossa ruoka tuoksuu kotioveltaEteisessä kengät kolmen kokoisetMutta

Ei sellaisena yönä uni saanut nukuksiinPaahdettuja pähkinöitä taskunpohjiin sullottiinHengitysten huuruun helmet

aikaisin muistan kaunehimmanKun mä nousin niin aikaisinLinnun laulun muistan

ihmisen jonka rakkaus näännyttääKaikki muu arvokas aina toiseksi silloin

Joskus tuntuu ettei sanottavaa olekaanJa nekin harvat sanat toisillemme huudetaanMut en

on rikki mutta silti mä oon riittäväMä oon hauras mutta

Tyttö harjaa otsatukkaaPoika välttää oikeuttaYhtä matkaa samaa puoltaÄiti kantaa suurta huoltaPoika

Näinä öinä mieli matkustaaSe kulkee missä tahtooMä päättää en saa polkujaanVaan

mutkainen, kengät tuntee senAskel askeleelta mut ne rantaan johdattaaKirkas

iltana lausuttais ei sanaakaanYhtenä iltana ois lupa kosketta vaanKoskettaa