sylissäni sai tähden tuo katse pienokaisenKuka poisti synkeyden yöstä

Pahus kun en mistään löydä suaVaik oon seppeleeksi niityn kukat koonnutKielojen

Varsissa piikikkäissaOn lapsuuskodin ruusut pensaissaanNe pistot sormenpäissäNe paranivat aina uudestaanSadekuuroja, ukkospuuskiaTiedän

Latvoissa puiden pohjantuuliTanssien todisti rakkauttaanVaahteranlehti sen huminan kuuliHavisten odotti kohtaloaanLävitse kaupungin

Niin hauras on elämän aamujen siltaMurtunein haavein sitä kannatellaanOllaan hiljaa jottei

Kaksi yksinäistä yössä kaupunginKulkee katuja niin haurain askelinMies ja nainen, joita

taas lapsi olla saan yönä satoi lunta, aamu sarastaaKoko

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

Nää kolkot huoneet täynnä muistoja onKulu sanat ei seiniltä poisEn tiennyt

Liian paljon, liian hyvääLiian nopeaa kanssas kokea saanTää on huumaa, sen

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

Morsian laittaa päähänsä seppeleenMut ei seppeleet kauniiksi teeVaan hymy kasvoillansaKun joku

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaaNyt kuuluu keijujen äänetHe tanssivat taas koko yön

tuntuu sadulta, kun höyhensadettaNuo taivaan lumipilvet pudottaaAika pimeä kauas

Kun maas on hanki ja järvet jäässäJa silmä sammunut auringonKun pääsky

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

Koko tien oo nukkuu täälläOn yöpuullaVähän ennen neljää kaupungissaMarraskuullaOn täällä hiljaista

Kun sängyssä lapsia on yksitoistaJa hännät on solmittu yhteenNiin myös peikkoäiti

on tunti ja kahdeksan päivää kun suhteemme lopetitMiltä salama