Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Jossain on kylmä ja pimeä yöYössä tähteitä koditon syöKylmä asfaltti pöytänä

Kaikki turhat kyyneleet ehkä loppuu jo sultakinKai ne loppuivat raskaaseen suruunJonka

Varsissa piikikkäissaOn lapsuuskodin ruusut pensaissaanNe pistot sormenpäissäNe paranivat aina uudestaanSadekuuroja, ukkospuuskiaTiedän

Sade seiniin hakkaaVinttiin viistokattoiseenLohtuteetä sydämelle teenSinut pitää surraHyvästellä syystuuliinAlahuulta purra lujaa

Kaipaatko jonnekinJonnekin missä joku odottaaSäästätkö sun rakkauttaEttä voisit joskus rakastaaEntä jos

Kaksi yksinäistä yössä kaupunginKulkee katuja niin haurain askelinMies ja nainen, joita

Mitä mietitKysyn hiljaa kun et unta saaAamu nousee vastaan juhlijaaSinä annatSydämesi,

on ja leiskuen, Pohja loimuja viskooKansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan

sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

Morsian laittaa päähänsä seppeleenMut ei seppeleet kauniiksi teeVaan hymy kasvoillansaKun joku

jylhän joulu aatto nyt saaJo ilta tummuu ja hiljenee

Äiti lasta tuudittaaLasta tuntureidenPäivä taakse kaikkoaaYlhäin tähtivöidenVaikka kylmä hallayöToivot usein maahan

on tunti ja kahdeksan päivää kun suhteemme lopetitMiltä salama

Mä katsoin yhtä kuvaaMonta lapsuuteni iltaaSiinä kaksi pientä lastaKulki vaarallista siltaaHeitä

AnttiTää valssi on tanssittu ennenkinOn luvattu taivaalta tähdetMutta ennenkuin ruusut on

on turha lauluja laulaaJoskus on turha niitä kirjottaaMut jos

Voittaa painostava helle, voittaa sysimusta yöSiinä annettu on jokaiselle oikeus ja

muista miten kauan oon halunnu vaietaJa kattoo ohi mun