Jossain on kylmä ja pimeä yöYössä tähteitä koditon syöKylmä asfaltti pöytänä

On aamuJa kaupunki vielä uinuuKuu jossain mailleen painuuYön usva hiljaa leijuu

vaeltaa tänne maailmaltaTaas matka sydämeenOn täällä paikallansaPien kehto ihmisenKun

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleenValo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseenSaa

Lapsuudesta muistan mummon peilipiironginLaatikoita siinä varmaan sata ainakinJokaisessa jotain ihmeellistä, ihanaaMekko

Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saaEi anna armoa hetkeksikäänSe viiltää

Istun ja odotan vaanTaas ikkunan luona iltahämärääKatulamppujen säde vaarallinenNiin helposti hauraat

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Lakeuden laidallaNuori tyttö, valo kasvoillaanTakin liepeet lepattaen tuulessaVaikka taivaanrannan ja sen

Revitään haavat auki ja jutellaanMuuten tästä ei mitään tuuSurujen siltaan meidän

ilta jouluyöhönMustan katteen ylös tähtivyöhönOn vaan yksinäisyys seuranaan –

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

On pohjoisessa päivä yksinäinenAutioitui aikaa karu maaVie mökkiin polku iljakas ja

ja pahalla, joskus silkkihansikkainSydäntäni kosketettu onRakkaudella aidolla silitelty sieluainMut

Meil on toistemme voimaaJa nuoruus, joka haastaaKaks huoletontaEtsii elämää ja onneaanSyli

rakkaitani kosketus valon syöAnnan tunteen johdattaaTule kiireesti jouluyöSitä mieli

mä kauttaaltaniMut kylmä ei ooJokin tuttua onUni josta mä

on tunti ja kahdeksan päivää kun suhteemme lopetitMiltä salama

AnttiTää valssi on tanssittu ennenkinOn luvattu taivaalta tähdetMutta ennenkuin ruusut on

mutkainen, kengät tuntee senAskel askeleelta mut ne rantaan johdattaaKirkas