Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaanEnnen kuin loppuun iltasadun saanMä istun

Jossain on kylmä ja pimeä yöYössä tähteitä koditon syöKylmä asfaltti pöytänä

On aamuJa kaupunki vielä uinuuKuu jossain mailleen painuuYön usva hiljaa leijuu

Vaivihkaa se tekee tuloaanVarjot tummentaaSaa kastekatteen maaKun tarkkaa aistejaanSen pystyy tuntemaanKohta

Varsissa piikikkäissaOn lapsuuskodin ruusut pensaissaanNe pistot sormenpäissäNe paranivat aina uudestaanSadekuuroja, ukkospuuskiaTiedän

Mul on tapana ylös pistää kokemukset vaikeatPettymykset ja eron hetket haikeatMul

Maailma on kaunisMaailma on suuriMaailma on vasta herännytSyy on sinun juuriSinä

Tiedän että virheen teinKun liian lähelle päästinSydämeeni sinut veinJa pelkät kuoret

Revitään haavat auki ja jutellaanMuuten tästä ei mitään tuuSurujen siltaan meidän

Joulu lunta, hiljaiset kadutTaakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuusMuistojen

Kaupungin kahvilat jo pyyhkii pöytiäänSun silmiin hukun enkä pääse lähtemäänJa tiedäthän

hiljaa vaanTulen liekkiin katsotaanKynttilät leikkivätNiin kuin sydän kaikki

Tää niitä aamuja on kun en tiedäKannattaako nousta vai jäädäVetää peitto

tuntuu sadulta, kun höyhensadettaNuo taivaan lumipilvet pudottaaAika pimeä kauas

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Tää on tavallinen talo 50-luvultaJossa ruoka tuoksuu kotioveltaEteisessä kengät kolmen kokoisetMutta

Nyt kerron mä sulle lapseniMiten kaunis on taivaan enkeliOn kutrinsa välkkyvän

Moni lapsi maailmalla nukkuu pilvipeiton allaNäkee unta auringosta, herää harmauteenTaivaanisä suojaa

mä kauttaaltaniMut kylmä ei ooJokin tuttua onUni josta mä