vaeltaa tänne maailmaltaTaas matka sydämeenOn täällä paikallansaPien kehto ihmisenKun

sylissäni sai tähden tuo katse pienokaisenKuka poisti synkeyden yöstä

Palat pienet nuo, edessäni näänJoita paikoilleen en saanut milloinkaanSen jo tiedän

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleenValo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseenSaa

Varsissa piikikkäissaOn lapsuuskodin ruusut pensaissaanNe pistot sormenpäissäNe paranivat aina uudestaanSadekuuroja, ukkospuuskiaTiedän

Kaksi yksinäistä yössä kaupunginKulkee katuja niin haurain askelinMies ja nainen, joita

Revitään haavat auki ja jutellaanMuuten tästä ei mitään tuuSurujen siltaan meidän

on ja leiskuen, Pohja loimuja viskooKansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan

Nää kolkot huoneet täynnä muistoja onKulu sanat ei seiniltä poisEn tiennyt

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaaNyt kuuluu keijujen äänetHe tanssivat taas koko yön

Hiljaa leijaa maahan hiutaleetKimmeltäen matkallaanHiljaa loistaa valot kynttilöidenNe luovat joulun tunnelmaaKuiskata

Aaton hämyiseen iltaanHiutaleet leijuu kuin arkaillenOn silloin liikkeellä monta kulkijaaJa suuntana

Sinä oot usein vieras muiden joukossaSinä oot vähän sekaisin toivoa ja

Äiti lasta tuudittaaLasta tuntureidenPäivä taakse kaikkoaaYlhäin tähtivöidenVaikka kylmä hallayöToivot usein maahan

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

mitä kuuluuPitkäst aikaa tuntuu silt et jotain puuttuuSä oot

mitä vaanMä voin haaveilla mistä vaanJoskus siitäkin mitä ei

on turha lauluja laulaaJoskus on turha niitä kirjottaaMut jos

muista miten kauan oon halunnu vaietaJa kattoo ohi mun