Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaanEnnen kuin loppuun iltasadun saanMä istun

Jossain on kylmä ja pimeä yöYössä tähteitä koditon syöKylmä asfaltti pöytänä

henki heijaa heijaaHeijaa heijaaPakkasyössä lyhty hento polulleni loistiNäin esitteli

vaeltaa tänne maailmaltaTaas matka sydämeenOn täällä paikallansaPien kehto ihmisenKun

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Lakeuden laidallaNuori tyttö, valo kasvoillaanTakin liepeet lepattaen tuulessaVaikka taivaanrannan ja sen

Tunne sisälläni heitteleeEikä se aina löydä väylää oikeaaMieli menneisyyttä peitteleeTahtoen jotain

usein vielä muistelenMä jouluja lapsuudenNe elän yhä uudelleenMä kaikkine

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

Kun taitan matkaa ajatusten seitissäEn löydä suuntaa oikeaaOn monta mutkaa petollista

Kun veden peili pinnalta murtuuJa ilman suojaa oonNiin lasiseinät sisälläin huojuu

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

päivä olin surullinen ja rahatonOlin saanut potkut töistä kun

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Jouluyö, juhlayöPäättynyt kaik on työKaks vain valveil on puolisoaLapsen herttaisen nukkuessaSeimikätkyessäänSeimikätkyessäänJouluyö,

mut valvonMiks väärältä tuntuuKun saan sen mitä haluanKaipaan yhtä

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

aikaisin muistan kaunehimmanKun mä nousin niin aikaisinLinnun laulun muistan

Näytän sulle ihmeet maailmanJa koitan kertoo väärän oikeestaKertaan säännöt ja toivon