tähdistä kirkkain illan sini, luonto vaiti hetkisenJa tähtitaivas harmaa

sylissäni sai tähden tuo katse pienokaisenKuka poisti synkeyden yöstä

joulu kultainen vanhain perinteiden saapuu talven hämäräänHyvän tahdon odotuksen

Palat pienet nuo, edessäni näänJoita paikoilleen en saanut milloinkaanSen jo tiedän

Kaikki turhat kyyneleet ehkä loppuu jo sultakinKai ne loppuivat raskaaseen suruunJonka

Tyttö oli ujo ja hiljainenMutta tulvillaan elämääSydämessä kipinä ikuinenJota silmillä ei

Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saaEi anna armoa hetkeksikäänSe viiltää

Istun ja odotan vaanTaas ikkunan luona iltahämärääKatulamppujen säde vaarallinenNiin helposti hauraat

Tiedän että virheen teinKun liian lähelle päästinSydämeeni sinut veinJa pelkät kuoret

Kaksi yksinäistä yössä kaupunginKulkee katuja niin haurain askelinMies ja nainen, joita

Siivet meitä kantoiLentoon korkealleSokeana kun me taivaan kantta hipaistiinLeijailtiin unelmiinSydän sua

ilta jouluyöhönMustan katteen ylös tähtivyöhönOn vaan yksinäisyys seuranaan –

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

On kuolevaisuuttansa sietää vaikee ihmisenKuin hullu silti tahtois tietää hetken viimeisenVaik

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Minä muistan lapsuuden joulutMuistan kaikki tuoksutkin senKylän laidalle luo vanhan naisenAattoaamuina

Juopuvia, riehakkaita juhlatuulellaPetettyjä, leikkiviä toisen tunteillaBaari täynnä ihmisiä löytää toisensaOnnenpyörä pyörii,

Näinä öinä mieli matkustaaSe kulkee missä tahtooMä päättää en saa polkujaanVaan

on tunti ja kahdeksan päivää kun suhteemme lopetitMiltä salama

mutkainen, kengät tuntee senAskel askeleelta mut ne rantaan johdattaaKirkas