On ilta taasJa mä yksin kävelenTämän puiston halki kerran kuljettiinHaaveita vainEihän

Latvoissa puiden pohjantuuliTanssien todisti rakkauttaanVaahteranlehti sen huminan kuuliHavisten odotti kohtaloaanLävitse kaupungin

Sanoit sen varovastiKauniimmin kuin koskaan kukaanTulit perille astiLähtemään sait siihen mukaanHetkessä

Kaipaatko jonnekinJonnekin missä joku odottaaSäästätkö sun rakkauttaEttä voisit joskus rakastaaEntä jos

Ohi vuodet pyyhkäiseeNe ei tänne majaa teeTänään niihin muistoja voit kiinnittääJos

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

On niin kylmä palelee, silti haluun tietääMiksi lähdit etkä sanonut sanaakaanNäin

Siivet meitä kantoiLentoon korkealleSokeana kun me taivaan kantta hipaistiinLeijailtiin unelmiinSydän sua

ilta jouluyöhönMustan katteen ylös tähtivyöhönOn vaan yksinäisyys seuranaan –

Joulu lunta, hiljaiset kadutTaakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuusMuistojen

Liian paljon, liian hyvääLiian nopeaa kanssas kokea saanTää on huumaa, sen

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

ja pahalla, joskus silkkihansikkainSydäntäni kosketettu onRakkaudella aidolla silitelty sieluainMut

Joskus tuntuu ettei sanottavaa olekaanJa nekin harvat sanat toisillemme huudetaanMut en

lujasta otteestaKun elämän viivoillaMe yhdessä kaikki kyyneleet itkettySuuret

torillaLumivuorella lapsiaTupsupipoinen ja punaposkinenSuuren kuusen tähtitarhaKanelin tuoksuaHehkuviiniä kojuistaMeillä kuuraripsetJa

on turha lauluja laulaaJoskus on turha niitä kirjottaaMut jos

iltana lausuttais ei sanaakaanYhtenä iltana ois lupa kosketta vaanKoskettaa

on kuulas sen kuulla kuinka sielunsointu soiOn se sointu