Jossain on kylmä ja pimeä yöYössä tähteitä koditon syöKylmä asfaltti pöytänä

vaeltaa tänne maailmaltaTaas matka sydämeenOn täällä paikallansaPien kehto ihmisenKun

Taivahalla tummana tuulet käyMinä vaan en taivu koskaanHiljaa sydämeni sulle soiSinua

Kuinka voi rikkoa mitään sellaistaMitä ei olemmassa ole enää pitkään aikaan

Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saaEi anna armoa hetkeksikäänSe viiltää

Maailma on kaunisMaailma on suuriMaailma on vasta herännytSyy on sinun juuriSinä

Niin hauras on elämän aamujen siltaMurtunein haavein sitä kannatellaanOllaan hiljaa jottei

Me näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan särkyneiden

Kaupungin kahvilat jo pyyhkii pöytiäänSun silmiin hukun enkä pääse lähtemäänJa tiedäthän

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

Kun veden peili pinnalta murtuuJa ilman suojaa oonNiin lasiseinät sisälläin huojuu

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

päivä olin surullinen ja rahatonOlin saanut potkut töistä kun

Tää niitä aamuja on kun en tiedäKannattaako nousta vai jäädäVetää peitto

Mä törmäsin haamuunJonka luulin jo haudanneeniMun kanssa se aamuunValvoi ja kantoi

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

mitä kuuluuPitkäst aikaa tuntuu silt et jotain puuttuuSä oot

Kun sängyssä lapsia on yksitoistaJa hännät on solmittu yhteenNiin myös peikkoäiti

Vanhan sillan luona taasPoika rinnan tyttö lastaVirran tahtoo ylittääKoskeen kuohuvaanHe varoo