Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaanEnnen kuin loppuun iltasadun saanMä istun

Jossain on kylmä ja pimeä yöYössä tähteitä koditon syöKylmä asfaltti pöytänä

On aamuJa kaupunki vielä uinuuKuu jossain mailleen painuuYön usva hiljaa leijuu

Palat pienet nuo, edessäni näänJoita paikoilleen en saanut milloinkaanSen jo tiedän

Kuuntele vieras, kun loitsuni helääLintujen laulussa taikani kuuletEn ilman rakkautta tahtoisi

Kaksi yksinäistä yössä kaupunginKulkee katuja niin haurain askelinMies ja nainen, joita

Revitään haavat auki ja jutellaanMuuten tästä ei mitään tuuSurujen siltaan meidän

Et viereeni voi tullaVaikka tahtoisin mä niinKatson linnunrataa yksinSiellä lennän iltaisinIkuiseen

näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

Tää niitä aamuja on kun en tiedäKannattaako nousta vai jäädäVetää peitto

tuntuu sadulta, kun höyhensadettaNuo taivaan lumipilvet pudottaaAika pimeä kauas

mut valvonMiks väärältä tuntuuKun saan sen mitä haluanKaipaan yhtä

Sinä oot usein vieras muiden joukossaSinä oot vähän sekaisin toivoa ja

Meil on toistemme voimaaJa nuoruus, joka haastaaKaks huoletontaEtsii elämää ja onneaanSyli

Kun sängyssä lapsia on yksitoistaJa hännät on solmittu yhteenNiin myös peikkoäiti

maailma tarvitsee joulunEttä synkistä synkinkin yöVois nähdä sen ikuisen

Sumua onTunteet nääAjatuksetHämmentääVaikka raiteet sydäntemme joskus harhaan kuljettaaJatkua vaan matka saaVuoristorataa