Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaanEnnen kuin loppuun iltasadun saanMä istun

Katselin kun astelit tien päähänLaskit laukun seisoit siinä vaanRiisuit jaloistasi pölyttyneet

Me näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan särkyneiden

on ja leiskuen, Pohja loimuja viskooKansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

Nää kolkot huoneet täynnä muistoja onKulu sanat ei seiniltä poisEn tiennyt

näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan

Heräsin ääniin, kysymystenSinut nään, sinä ja valvomaan taas jäänVastausta koskaan, saanut

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

On kuolevaisuuttansa sietää vaikee ihmisenKuin hullu silti tahtois tietää hetken viimeisenVaik

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Olen saanut paljon paljon enemmänKuin moni toinen saanut on, sen ymmärränKiitollinen

Sinä oot usein vieras muiden joukossaSinä oot vähän sekaisin toivoa ja

Nyt kerron mä sulle lapseniMiten kaunis on taivaan enkeliOn kutrinsa välkkyvän

Kun sängyssä lapsia on yksitoistaJa hännät on solmittu yhteenNiin myös peikkoäiti

Joskus tuntuu ettei sanottavaa olekaanJa nekin harvat sanat toisillemme huudetaanMut en

Tyttö harjaa otsatukkaaPoika välttää oikeuttaYhtä matkaa samaa puoltaÄiti kantaa suurta huoltaPoika

mitä kaikkee sun elämään kuuluu nytMitä tänään teet, minkä

Joka ilta kun lamppu sammuuJa saapuu oikea yöNiin nukkumatti nouseeJa ovehen

Sumua onTunteet nääAjatuksetHämmentääVaikka raiteet sydäntemme joskus harhaan kuljettaaJatkua vaan matka saaVuoristorataa