Jos olisin mun miesOlisin valkoista tilkkutäkissäArvoituksia arkipäivissäVieras ja tuttu yhtä samassaJos

Kuuntele vieras, kun loitsuni helääLintujen laulussa taikani kuuletEn ilman rakkautta tahtoisi

Lapsuudesta muistan mummon peilipiironginLaatikoita siinä varmaan sata ainakinJokaisessa jotain ihmeellistä, ihanaaMekko

Olet tottunut valheisiinNe hitaasti myrkkynsä juottaaTehden sinusta hauraan niinEt helposti uskalla

Sä sanoit kyllä tietäväsiMiltä minusta tuntuu nytOn suakin kolhinut elämäsiJa muistat

on ja leiskuen, Pohja loimuja viskooKansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan

Kaupungin kahvilat jo pyyhkii pöytiäänSun silmiin hukun enkä pääse lähtemäänJa tiedäthän

Et viereeni voi tullaVaikka tahtoisin mä niinKatson linnunrataa yksinSiellä lennän iltaisinIkuiseen

näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan

Tää niitä aamuja on kun en tiedäKannattaako nousta vai jäädäVetää peitto

On kaikki pois lähteneetJättäneet yöhön yksin kulkijanOn kaikki lähteneet enää yksin

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Jouluyö, juhlayöPäättynyt kaik on työKaks vain valveil on puolisoaLapsen herttaisen nukkuessaSeimikätkyessäänSeimikätkyessäänJouluyö,

ja pahalla, joskus silkkihansikkainSydäntäni kosketettu onRakkaudella aidolla silitelty sieluainMut

Olen saanut paljon paljon enemmänKuin moni toinen saanut on, sen ymmärränKiitollinen

rakkaitani kosketus valon syöAnnan tunteen johdattaaTule kiireesti jouluyöSitä mieli

aikaisin muistan kaunehimmanKun mä nousin niin aikaisinLinnun laulun muistan

Nyt kerron mä sulle lapseniMiten kaunis on taivaan enkeliOn kutrinsa välkkyvän

Sä kuuntelit ääniä sydämenSulle sykkivän sydämenSä kuuntelit ääniä, askeltenJotka sinua vartoi

on turha lauluja laulaaJoskus on turha niitä kirjottaaMut jos