Kuuntele vieras, kun loitsuni helääLintujen laulussa taikani kuuletEn ilman rakkautta tahtoisi

Varsissa piikikkäissaOn lapsuuskodin ruusut pensaissaanNe pistot sormenpäissäNe paranivat aina uudestaanSadekuuroja, ukkospuuskiaTiedän

Latvoissa puiden pohjantuuliTanssien todisti rakkauttaanVaahteranlehti sen huminan kuuliHavisten odotti kohtaloaanLävitse kaupungin

Kuinka voi rikkoa mitään sellaistaMitä ei olemmassa ole enää pitkään aikaan

Korjaat romahtaneet sillatLiimaat polveen laastarinKaikki uppoavat laivatOhjaat kotiin takaisinEi vahvimmastakaanOo maailmaa

Istun ja odotan vaanTaas ikkunan luona iltahämärääKatulamppujen säde vaarallinenNiin helposti hauraat

Olet tottunut valheisiinNe hitaasti myrkkynsä juottaaTehden sinusta hauraan niinEt helposti uskalla

Veljeni oot nuori ja vapaa kuin virtaava vesiSun rantatöyrään luokse lensi

On niin kylmä palelee, silti haluun tietääMiksi lähdit etkä sanonut sanaakaanNäin

Revitään haavat auki ja jutellaanMuuten tästä ei mitään tuuSurujen siltaan meidän

Me näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan särkyneiden

Joulu lunta, hiljaiset kadutTaakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuusMuistojen

Tahtoisin sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi kuljenUskalla

ja pahalla, joskus silkkihansikkainSydäntäni kosketettu onRakkaudella aidolla silitelty sieluainMut

Tää on tavallinen talo 50-luvultaJossa ruoka tuoksuu kotioveltaEteisessä kengät kolmen kokoisetMutta

Juopuvia, riehakkaita juhlatuulellaPetettyjä, leikkiviä toisen tunteillaBaari täynnä ihmisiä löytää toisensaOnnenpyörä pyörii,

yö taas koittaa, salit hiljeneeMiksi ilta päättyi hieman outoon

ihmisen jonka rakkaus näännyttääKaikki muu arvokas aina toiseksi silloin

Nuo kasvot, jotka sulaa menneisyyteenKaikki nimet kyllä muistanNe jotka jättäneet on

iltana lausuttais ei sanaakaanYhtenä iltana ois lupa kosketta vaanKoskettaa