Katselin kun astelit tien päähänLaskit laukun seisoit siinä vaanRiisuit jaloistasi pölyttyneet

Vaivihkaa se tekee tuloaanVarjot tummentaaSaa kastekatteen maaKun tarkkaa aistejaanSen pystyy tuntemaanKohta

Varsissa piikikkäissaOn lapsuuskodin ruusut pensaissaanNe pistot sormenpäissäNe paranivat aina uudestaanSadekuuroja, ukkospuuskiaTiedän

Mul on tapana ylös pistää kokemukset vaikeatPettymykset ja eron hetket haikeatMul

Sä sanoit kyllä tietäväsiMiltä minusta tuntuu nytOn suakin kolhinut elämäsiJa muistat

On niin kylmä palelee, silti haluun tietääMiksi lähdit etkä sanonut sanaakaanNäin

Mitä mietitKysyn hiljaa kun et unta saaAamu nousee vastaan juhlijaaSinä annatSydämesi,

usein vielä muistelenMä jouluja lapsuudenNe elän yhä uudelleenMä kaikkine

sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi

Et viereeni voi tullaVaikka tahtoisin mä niinKatson linnunrataa yksinSiellä lennän iltaisinIkuiseen

tuntuu sadulta, kun höyhensadettaNuo taivaan lumipilvet pudottaaAika pimeä kauas

Niin monta vuotta on jäänyt taaYhä jouluntähtönen mieleen saaKuvan kuinka lapsena

Sinä oot usein vieras muiden joukossaSinä oot vähän sekaisin toivoa ja

Maailmaan mä avaraanJos mennä voisin vaeltamaanJa voisin nähdä kaiken senMyös paikankin

Missä kuohuu tyrskyt veenSiellä vuo tuo, virtaa muistojenUinu kultain turvas ainJa

Joskus tuntuu ettei sanottavaa olekaanJa nekin harvat sanat toisillemme huudetaanMut en

mitä kaikkee sun elämään kuuluu nytMitä tänään teet, minkä

Näytän sulle ihmeet maailmanJa koitan kertoo väärän oikeestaKertaan säännöt ja toivon

Niin tyhjä taas kun olet poissa tää talo onMe ovi haassa

iltana lausuttais ei sanaakaanYhtenä iltana ois lupa kosketta vaanKoskettaa