On aamuJa kaupunki vielä uinuuKuu jossain mailleen painuuYön usva hiljaa leijuu

Mul on tapana ylös pistää kokemukset vaikeatPettymykset ja eron hetket haikeatMul

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Tyttö oli ujo ja hiljainenMutta tulvillaan elämääSydämessä kipinä ikuinenJota silmillä ei

Lakeuden laidallaNuori tyttö, valo kasvoillaanTakin liepeet lepattaen tuulessaVaikka taivaanrannan ja sen

ilta jouluyöhönMustan katteen ylös tähtivyöhönOn vaan yksinäisyys seuranaan –

usein vielä muistelenMä jouluja lapsuudenNe elän yhä uudelleenMä kaikkine

Et viereeni voi tullaVaikka tahtoisin mä niinKatson linnunrataa yksinSiellä lennän iltaisinIkuiseen

näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan

On kaikki pois lähteneetJättäneet yöhön yksin kulkijanOn kaikki lähteneet enää yksin

On pohjoisessa päivä yksinäinenAutioitui aikaa karu maaVie mökkiin polku iljakas ja

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaaNyt kuuluu keijujen äänetHe tanssivat taas koko yön

Meil on toistemme voimaaJa nuoruus, joka haastaaKaks huoletontaEtsii elämää ja onneaanSyli

Tää on tavallinen talo 50-luvultaJossa ruoka tuoksuu kotioveltaEteisessä kengät kolmen kokoisetMutta

Kun maas on hanki ja järvet jäässäJa silmä sammunut auringonKun pääsky

Äiti lasta tuudittaaLasta tuntureidenPäivä taakse kaikkoaaYlhäin tähtivöidenVaikka kylmä hallayöToivot usein maahan

Mary, did you know that your baby boyWould one day walk

rakkaitani kosketus valon syöAnnan tunteen johdattaaTule kiireesti jouluyöSitä mieli

yö taas koittaa, salit hiljeneeMiksi ilta päättyi hieman outoon

Näinä öinä mieli matkustaaSe kulkee missä tahtooMä päättää en saa polkujaanVaan