Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Lapsuudesta muistan mummon peilipiironginLaatikoita siinä varmaan sata ainakinJokaisessa jotain ihmeellistä, ihanaaMekko

Kuinka voi rikkoa mitään sellaistaMitä ei olemmassa ole enää pitkään aikaan

Sade seiniin hakkaaVinttiin viistokattoiseenLohtuteetä sydämelle teenSinut pitää surraHyvästellä syystuuliinAlahuulta purra lujaa

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Niin hauras on elämän aamujen siltaMurtunein haavein sitä kannatellaanOllaan hiljaa jottei

Tiedän että virheen teinKun liian lähelle päästinSydämeeni sinut veinJa pelkät kuoret

Joulu lunta, hiljaiset kadutTaakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuusMuistojen

Jouluaamuna on jo peittänyt kukat laaksosessaJärven aalto jäätynyt talvipakkasessaVarpunen

Toivotko koskaan että valo kesienEi syksyn myötä häipyis poisToivotko koskaan että

Tahtoisin sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi kuljenUskalla

Aamuauringon sivellin värittää maanVärit hauraat sulattaa jäänSinä olet niin kaunis, en

on täällä kuunnelkaa tuhat kynttilääTummenevaa iltaa tähdittääNiin moni kun

Jouluyö, juhlayöPäättynyt kaik on työKaks vain valveil on puolisoaLapsen herttaisen nukkuessaSeimikätkyessäänSeimikätkyessäänJouluyö,

mitä kuuluuPitkäst aikaa tuntuu silt et jotain puuttuuSä oot

Kun sängyssä lapsia on yksitoistaJa hännät on solmittu yhteenNiin myös peikkoäiti

Joskus tuntuu ettei sanottavaa olekaanJa nekin harvat sanat toisillemme huudetaanMut en

mä kauttaaltaniMut kylmä ei ooJokin tuttua onUni josta mä

Tyttö harjaa otsatukkaaPoika välttää oikeuttaYhtä matkaa samaa puoltaÄiti kantaa suurta huoltaPoika

Sumua onTunteet nääAjatuksetHämmentääVaikka raiteet sydäntemme joskus harhaan kuljettaaJatkua vaan matka saaVuoristorataa