tähdistä kirkkain illan sini, luonto vaiti hetkisenJa tähtitaivas harmaa

päällä vuonna on valkea jouluLumiukkoja pihalla onNokisilmät niil on

sylissäni sai tähden tuo katse pienokaisenKuka poisti synkeyden yöstä

Monet laulut kertoo kuinka juodaanKuinka perhe ulos potkitaanMonet laulut kertoo miten

Korjaat romahtaneet sillatLiimaat polveen laastarinKaikki uppoavat laivatOhjaat kotiin takaisinEi vahvimmastakaanOo maailmaa

Niin hauras on elämän aamujen siltaMurtunein haavein sitä kannatellaanOllaan hiljaa jottei

Me näille maille jäädään asumaanEi täältä lähdetä kulumallakaanEi vaikka toisinaan särkyneiden

Toivotko koskaan että valo kesienEi syksyn myötä häipyis poisToivotko koskaan että

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vieOn toinen maailma, on hämäräinen

Tahtoisin sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi kuljenUskalla

Aamuauringon sivellin värittää maanVärit hauraat sulattaa jäänSinä olet niin kaunis, en

Hiljaa leijaa maahan hiutaleetKimmeltäen matkallaanHiljaa loistaa valot kynttilöidenNe luovat joulun tunnelmaaKuiskata

Aaton hämyiseen iltaanHiutaleet leijuu kuin arkaillenOn silloin liikkeellä monta kulkijaaJa suuntana

Tää on tavallinen talo 50-luvultaJossa ruoka tuoksuu kotioveltaEteisessä kengät kolmen kokoisetMutta

Ei sellaisena yönä uni saanut nukuksiinPaahdettuja pähkinöitä taskunpohjiin sullottiinHengitysten huuruun helmet

Äiti lasta tuudittaaLasta tuntureidenPäivä taakse kaikkoaaYlhäin tähtivöidenVaikka kylmä hallayöToivot usein maahan

mä kauttaaltaniMut kylmä ei ooJokin tuttua onUni josta mä

lujasta otteestaKun elämän viivoillaMe yhdessä kaikki kyyneleet itkettySuuret

Nuo kasvot, jotka sulaa menneisyyteenKaikki nimet kyllä muistanNe jotka jättäneet on

muista miten kauan oon halunnu vaietaJa kattoo ohi mun