On ilta taasJa mä yksin kävelenTämän puiston halki kerran kuljettiinHaaveita vainEihän

Vaivihkaa se tekee tuloaanVarjot tummentaaSaa kastekatteen maaKun tarkkaa aistejaanSen pystyy tuntemaanKohta

Taivahalla tummana tuulet käyMinä vaan en taivu koskaanHiljaa sydämeni sulle soiSinua

Korjaat romahtaneet sillatLiimaat polveen laastarinKaikki uppoavat laivatOhjaat kotiin takaisinEi vahvimmastakaanOo maailmaa

Istun ja odotan vaanTaas ikkunan luona iltahämärääKatulamppujen säde vaarallinenNiin helposti hauraat

Veljeni oot nuori ja vapaa kuin virtaava vesiSun rantatöyrään luokse lensi

Tiedän että virheen teinKun liian lähelle päästinSydämeeni sinut veinJa pelkät kuoret

Kaksi yksinäistä yössä kaupunginKulkee katuja niin haurain askelinMies ja nainen, joita

taas lapsi olla saan yönä satoi lunta, aamu sarastaaKoko

sen tunnustaaKukaan ei oo yhtä tärkeäTätä yötä kun kanssasi

Heräsin ääniin, kysymystenSinut nään, sinä ja valvomaan taas jäänVastausta koskaan, saanut

Mä törmäsin haamuunJonka luulin jo haudanneeniMun kanssa se aamuunValvoi ja kantoi

tuntuu sadulta, kun höyhensadettaNuo taivaan lumipilvet pudottaaAika pimeä kauas

Aamuauringon sivellin värittää maanVärit hauraat sulattaa jäänSinä olet niin kaunis, en

Aaton hämyiseen iltaanHiutaleet leijuu kuin arkaillenOn silloin liikkeellä monta kulkijaaJa suuntana

Ei sellaisena yönä uni saanut nukuksiinPaahdettuja pähkinöitä taskunpohjiin sullottiinHengitysten huuruun helmet

Koko tien oo nukkuu täälläOn yöpuullaVähän ennen neljää kaupungissaMarraskuullaOn täällä hiljaista

mitä vaanMä voin haaveilla mistä vaanJoskus siitäkin mitä ei

Mietin mitä kaikkee sun elämään kuuluu nytMitä tänään teet, minkä leffan

Näinä öinä mieli matkustaaSe kulkee missä tahtooMä päättää en saa polkujaanVaan