On aamuJa kaupunki vielä uinuuKuu jossain mailleen painuuYön usva hiljaa leijuu

Jos olisin mun miesOlisin valkoista tilkkutäkissäArvoituksia arkipäivissäVieras ja tuttu yhtä samassaJos

Korjaat romahtaneet sillatLiimaat polveen laastarinKaikki uppoavat laivatOhjaat kotiin takaisinEi vahvimmastakaanOo maailmaa

Sä sanoit kyllä tietäväsiMiltä minusta tuntuu nytOn suakin kolhinut elämäsiJa muistat

Tunne sisälläni heitteleeEikä se aina löydä väylää oikeaaMieli menneisyyttä peitteleeTahtoen jotain

Siihen valtakuntaanMä jo melkein kiinni jäinMitä halunnut et koskaan jättääEt kaikki

Aamuauringon sivellin värittää maanVärit hauraat sulattaa jäänSinä olet niin kaunis, en

Kaupungin kahvilat jo pyyhkii pöytiäänSun silmiin hukun enkä pääse lähtemäänJa tiedäthän

Et viereeni voi tullaVaikka tahtoisin mä niinKatson linnunrataa yksinSiellä lennän iltaisinIkuiseen

hiljaa vaanTulen liekkiin katsotaanKynttilät leikkivätNiin kuin sydän kaikki

Heräsin ääniin, kysymystenSinut nään, sinä ja valvomaan taas jäänVastausta koskaan, saanut

On pohjoisessa päivä yksinäinenAutioitui aikaa karu maaVie mökkiin polku iljakas ja

on täällä kuunnelkaa tuhat kynttilääTummenevaa iltaa tähdittääNiin moni kun

Jouluyö, juhlayöPäättynyt kaik on työKaks vain valveil on puolisoaLapsen herttaisen nukkuessaSeimikätkyessäänSeimikätkyessäänJouluyö,

Nyt kerron mä sulle lapseniMiten kaunis on taivaan enkeliOn kutrinsa välkkyvän

me rakastettu toisiamme liian kauanMitä vuodet on meille tehneet

ihmisen jonka rakkaus näännyttääKaikki muu arvokas aina toiseksi silloin

mitä vaanMä voin haaveilla mistä vaanJoskus siitäkin mitä ei

kimmeltää hämärääTuuli levähtääPuun oksia huurretähdet koristeleeAsuun jouluiseenHartaana jään luonnon

mutkainen, kengät tuntee senAskel askeleelta mut ne rantaan johdattaaKirkas