Me viimein saatiin lapset nukkumaanSilmät meilläkin on hiekkaa tulvillaanKuule, istutaanko hetki,

Katselin kun astelit tien päähänLaskit laukun seisoit siinä vaanRiisuit jaloistasi pölyttyneet

Kai muistat senKun ensi kerran kohtasin sunKaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiinSuurin

On ilta taasJa mä yksin kävelenTämän puiston halki kerran kuljettiinHaaveita vainEihän

tähdistä kirkkain illan sini, luonto vaiti hetkisenJa tähtitaivas harmaa

Jos olisin mun miesOlisin valkoista tilkkutäkissäArvoituksia arkipäivissäVieras ja tuttu yhtä samassaJos

Sanoit sen varovastiKauniimmin kuin koskaan kukaanTulit perille astiLähtemään sait siihen mukaanHetkessä

Istun ja odotan vaanTaas ikkunan luona iltahämärääKatulamppujen säde vaarallinenNiin helposti hauraat

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Niin hauras on elämän aamujen siltaMurtunein haavein sitä kannatellaanOllaan hiljaa jottei

Hei mummo mitä kuuluu sinne teilleMe lomalla taas tullaan pohjoiseenOn pohjoisessa

joulupuuro joulukalenterin suklaa viimeinenSuuhun sulaa siinä maistuu maku muistojenNiin

on ja leiskuen, Pohja loimuja viskooKansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan

On kaikki pois lähteneetJättäneet yöhön yksin kulkijanOn kaikki lähteneet enää yksin

On pohjoisessa päivä yksinäinenAutioitui aikaa karu maaVie mökkiin polku iljakas ja

Aamuauringon sivellin värittää maanVärit hauraat sulattaa jäänSinä olet niin kaunis, en

Moni lapsi maailmalla nukkuu pilvipeiton allaNäkee unta auringosta, herää harmauteenTaivaanisä suojaa

lujasta otteestaKun elämän viivoillaMe yhdessä kaikki kyyneleet itkettySuuret

Ja niin joulu joutui jo taas PohjolaanJoulu joutui jo rintoihinkinJa kuuset

Nuo kasvot, jotka sulaa menneisyyteenKaikki nimet kyllä muistanNe jotka jättäneet on