Katselin kun astelit tien päähänLaskit laukun seisoit siinä vaanRiisuit jaloistasi pölyttyneet

Kuinka pitkään olen koettanut sutPois mielestäin karistaaOlen yrittänyt elää kuin eiKoskaan

Vaivihkaa se tekee tuloaanVarjot tummentaaSaa kastekatteen maaKun tarkkaa aistejaanSen pystyy tuntemaanKohta

tähdistä kirkkain illan sini, luonto vaiti hetkisenJa tähtitaivas harmaa

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Kuinka voi rikkoa mitään sellaistaMitä ei olemmassa ole enää pitkään aikaan

Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saaEi anna armoa hetkeksikäänSe viiltää

Ei ne sua huudelleet, ei tulleet ikkunaanKun hyppäsit ja taas katositSä

Veljeni oot nuori ja vapaa kuin virtaava vesiSun rantatöyrään luokse lensi

Sä sanoit kyllä tietäväsiMiltä minusta tuntuu nytOn suakin kolhinut elämäsiJa muistat

on ja leiskuen, Pohja loimuja viskooKansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan

saapuu oudon hiljaaJa kuin varkain liukuvat yöhönOven takana elämä

Kun veden peili pinnalta murtuuJa ilman suojaa oonNiin lasiseinät sisälläin huojuu

Morsian laittaa päähänsä seppeleenMut ei seppeleet kauniiksi teeVaan hymy kasvoillansaKun joku

Meil on toistemme voimaaJa nuoruus, joka haastaaKaks huoletontaEtsii elämää ja onneaanSyli

Tää on tavallinen talo 50-luvultaJossa ruoka tuoksuu kotioveltaEteisessä kengät kolmen kokoisetMutta

kimmeltää hämärääTuuli levähtääPuun oksia huurretähdet koristeleeAsuun jouluiseenHartaana jään luonnon

lujasta otteestaKun elämän viivoillaMe yhdessä kaikki kyyneleet itkettySuuret

Ja niin joulu joutui jo taas PohjolaanJoulu joutui jo rintoihinkinJa kuuset

muista miten kauan oon halunnu vaietaJa kattoo ohi mun